Kukkia ja keijukaisia

Lähdimme Aronin kanssa aamutuimaan kävelylle. Niin aikaisin, että maassa oli vielä kuuraa ja linnut lauloivat, mutta niin myöhään, että aurinko oli jo ehtinyt höyrystää osan kuurasta aamukasteeksi. Kävelimme pienelle leikkikentälle asti, sille varjoisalle, jossa hiekkalaatikko on puista pudonneiden lehtien peitossa ja jonka päätyaidassa on lapsen mentävä aukko. Päästin Aronin juoksentelemaan ja istahdin penkille. Jokin aamussa sai minut ajattelemaan niittykukkien peittämää metsäaukeaa ja keijukaisia.